Tarkkoja siirtoja

Kulttuurintutkimus nousee esiin näiden kulttuurin ymmärtämisen tapojen ristiriitakohdasta ja kaikesta siitä, mikä niihin sisältyy. Tarkastelkaamme sitä, miten nämä moniselitteisyydet kehkeytyvät seuraavassa kappaleessa, joka on lainattu brittiläisestä kulttuurintutkimuksen klassikosta Resistance through Rituals:

Tässä luonnehdinnassa kulttuurin käsite toimii useissa eri ulottuvuuksissa: (1) omaleimainen elämäntapa ja tämän sosiaalisen elämän järjestämisen tai jäsentämisen tapa; (2) tässä elämäntavassa ilmenevät merkitykset, arvot ja ajatukset tai, hieman metaforisesti sanottuna, se, miten tuo elämäntapa ilmaisee itsensä; (3) se erityinen tapa, jolla (2)–kohdassa kuvatut merkitykset, arvot ja ajatukset saavat muodon; (4) ne tavat, joilla (1)–, (2)– ja ehkä (3)–kohta koetaan tai ymmärretään; ja epäsuorasti (5) ne ilmaisun ja representaation muodot, joiden avulla nämä merkitykset, arvot ja ajatukset artikuloidaan.

Kulttuurin moniselitteisyydellä on toinenkin ulottuvuus. Vaikka tähänastisessa aihetta koskevassa keskustelussa on paneuduttu käsitteen ilmeisesti ”deskriptiivisiin käyttötarkoituksiin”, emme ole voineet kokonaan välttää normatiivisia kysymyksiä, koskivatpa ne arvoarvostelmia kulttuurin paremmuudesta suhteessa luontoon, esteettisen paremmuudesta suhteessa populaariin ja – ainakin epäsuorasti – modernin paremmuudesta suhteessa perinteiseen (tai primitiiviseen). Niinpä kuten Raymond Williams (1958, 1961) katsoo, kulttuurin käsite – jolla ennen modernisaatiota oli vain maanviljelykseen liittyviä konnotaatioita – sai modernin muotonsa juuri arvottamisen kategoriana. Toisin sanoen: käsitettiinpä kulttuuri ihmisyyden aidoimmaksi ilmaukseksi, ihmiskunnan suurimmiksi saavutuksiksi tai elämäntavaksi, joka on onnistunut antamaan ihmisyydelleen hahmon (esim. ”yhteisön” muodossa), kulttuurin tarkoituksena oli antaa kriitikoille erityinen positio. Tästä positiosta käsin he saattoivat käsitellä ja arvioida niitä historiallisia muutoksia, joita modernisaation prosessi sai aikaan elämäntavassa, tuon yhteiskuntaelämän organisaatioissa tai rakenteessa, ilmaisutavoissa sekä tässä elämäntavassa, organisaatioissa, rakenteissa ja ilmaisutavoissa tai jossain tai kaikissa niistä ilmentyvissä merkityksissä, arvoissa ja ajatuksissa. Williams katsoo, että kulttuurin modernin käsitteen alkuperä liittyi taiteilijoiden, kriitikoiden, lehtimiesten, oppineiden ja intellektuellien yrityksiin oppia elämään niiden syvällisten muutosten kanssa, jotka 1700– ja 1800–luvuilla mullistivat Englantia (ja Eurooppaa). Nämä muutokset olivat johtamassa sellaisiin yhteiskuntiin, joita olemme tottuneet pitämään moderneina.

Kulttuurin ajatukseen sisältyy kaksoisjäsennys: toisaalta siinä projisoituu väliaikaisen siirtymän (siirtymän jostain muusta, kuten perinteestä, työelämästä) konstituoima positio, josta käsin muutos on mahdollista käsittää; toisaalta siinä samaistetaan tämä positio arvottamisen mittapuuhun, josta käsin on mahdollista esittää ”laadullinen kokonaisarvio” tällaisista muutoksista. ”Kulttuurin idea on yleinen reaktio yleiseen ja merkittävään muutokseen yhteisen elämämme ehdoissa” (Williams 1958, 295). Toisin sanoen kulttuurin käsitteen tuottamisen tapahtuma merkitsee itsessään sellaisen paikan konstruoimista, joka tekee mahdolliseksi sekä kuvata että arvioida jokapäiväisen elämän muutoksia. Tämän vähimmäisedellytyksenä taas on mahdollisuus vedota ihmiskunnan yleiseen mielipiteeseen (”court of human appeal”), johonkin paikannettavissa olevaan ”korkeampaan” mittapuuhun, joka asetetaan käytännöllisen yhteiskunnallisen muutoksen prosessien yläpuolelle – edellytyksenä on ”kulttuuri”.

Kulttuuri on samanaikaisesti se mittapuu, jota vasten ja se positio, josta käsin noita muutoksia voidaan arvioida. Tässä yhteydessä käyttöön tarjottujen tai omaksuttujen normien kirjavuus on erottamaton osa kulttuurin polysemiaa, sen merkitysten moninaisuutta. Arvioitaessa modernisaation voimien synnyttämiä muutoksia vaakalaudalla oli ei enemmän eikä vähemmän kuin inhimillisen yhteiskuntaelämän ominaislaatu, siihen liittyvien kanssakäymisen ja kommunikaation muotojen ominaislaatu, sen tavan ominaislaatu, jolla elämän monenlaiset erityistoiminnot olivat integroituneet johdonmukaiseksi ja mielekkääksi kokonaisuudeksi.

Williamsin (1961) väite, että ”kulttuuri” on tänä päivänä luonteenomaisesti ”moderni” käsite, voitaisiin kirjoittaa uudelleen maltillisemmaksi väitteeksi, että se oli luonteenomainen Pohjois–Atlantin kapitalististen ja teollistuvien kansallisvaltioiden erityiselle modernille. Modernihan sai eri muotoja eri paikoissa (mukaan luettuna paikat, jotka olivat päältä katsoen modernin tilan ulkopuolella, kuten koloniaaliset tilat). Pohjoisatlanttinen moderni muodostaa ristiriitaisen ja moniulotteisen projektin, jonka päämääränä oli rakentaa uudenlainen yksilöllisyys (ja uudenlainen suhde toisaalta yksilön ja sosiaalisen ja toisaalta yksilön ja maailman välille). Siihen liittyi kaikenlaisia yksittäisten ja keskenään vuorovaikutuksessa olevien voimien aikaan saamia taloudellisia, poliittisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia muutoksia. Näitä voimia olivat paitsi erilaiset markkina– ja tavaratalouden kapitalistiset versiot; valistusta seurannut uskonnon arvovallan heikkeneminen (vaan ei katoaminen) tieteen ja yksilöllisen järjen (tai sen vastakohtana mielikuvituksen) vallatessa alaa; aineellisen työn uudelleenmäärittely osana teollisuuden ja tekniikan kehitystä; globalismi ja kolonialismi (sekä siihen liittyvät rasismit); sosiaalisten suhteiden uudelleenmäärittely yhden erityisen perhemuodon pohjalta (ja osana tätä prosessia erityiset sukupuolten, sukupolvien ja ikäryhmien väliset suhteet); demokraattisen valtiopolitiikan nousu (mukaan luettuna äänioikeuksien laajentuminen) sekä toisaalta siirtyminen uusiin tapoihin valvoa väestöjä ja yksilöitä (se, mitä Foucault kuvaa hallintamentaliteettina (governmentality), kurivaltana (disciplinarity) ja biopolitiikkana) myös uudet kulttuuristen ilmaisutapojen ja toimijuuden muodot, joista jotkut olivat muun muassa lukutaidon ja koulutuksen räjähdysmäisen leviämisen ja itse kulttuurin (kommunikaation) teollistumisen, teknistymisen ja kapitalisoitumisen ansiosta tulleet aiempaa useampien ulottuville.