Sanoilla leikkivä ihminen tutkii sitä miten tajunta toimii
Kokonaan toinen asia on aktuaalinen kielellistäminen
kirjoittamistapahtuma
Silläkin on horisonttinsa
ehtonsa
Tietyssä vaiheessa
sanat johtavat päätelmään
että puhuminen on mahdotonta
Minä on monin tavoin jakautunut
Se – subjektina – syntyy jakautumalla
Subjekti on pluraali
Kirjoittamisen aporia on siinä että se samalla
horjuttaa myös minää
Minuus ei ole valmis
eikä lopullinen
eikä sitä ole olemassa
ilman suhdetta
toiseen
Keskustelu on vuoropuhelua
Hyvät vastaukset
eivät ole myöntäviä
eivätkä kieltäviä
Varaukselliset vastaukset
herättävät
lisäkysymyksiä
On erotettava toisistaan
ulkoisten tapahtumien aika
ja subjektiivisen tietoisuuden sisäinen aika
Nykyiset tapahtumat ovat aina vain variaatiota
siitä mikä tapahtui eilen
Eilinen kaikuu nykyisyydessä
ja huominen enteilee ensi vuoden tapahtumia
Muisti: tila, jossa jokin asia tapahtuu toisen kerran
Muisti huoneena ruumiina kallona
kallona joka sulkee sisäänsä huoneen jossa ruumis istuu
Ylistys ruumiin rajojen ylittämiselle:
vertauskuva ihmisen sisäisestä maailmasta
jokaista yksityiskohtaa myöten
Ruumis mielen sisällä
aivan kuin kiertelisimme sillä
paikasta toiseen ja
askelten kaiku siirtyessämme
paikasta toiseen
Kaikki tekstit ovat menneitten lainausten uusia kuteita
Elämme puheen ajassa
Kiinnittyminen muistoon vailla huomista
Muisti paikkana rakennuksena peräkkäisinä pylväikköinä
ja karniiseina
ja portiikkeina
Puolustamisen ja sortumisen
naurun ja kyynelten
auringon ja melankolian
vaihtelu
Varjo jää siitä minkä valo on kiertänyt
Niin kauan kuin valoa on
varjo on valon jälki