Nykyään olen sen sijaan ihan normaaliin keski-ikäiseen tapaan ambivalentti. Uppoontumisen sijasta on tullut etäisyyden otto: hurmaannukseni kohde jää minulle aina loppujen lopuksi vieraaksi eikä kielestä, jonka kanssa olen askarrellut lähes koko aikuisikäni, koskaan tule aivan omani. Vaikka elän sen kanssa päivittäin, teen työtä sillä, puhun itselleni englanniksi ja näen jopa englanninkielisiä unia, se ei koskaan kokonaan kuulu minulle. Se on ja pysyy Vieraana Kielenä.
Samaan aikaan englannin merkitys on ympäristössäni selvästi muuttunut. Se näkyy suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa monella tapaa, katukuvassa, mediassa ja jopa jokapäiväisessä ja kotoisassa arjessa. Varsinkin nuorille, jotka sekä koulun tarmokkaan englannin opetuksen ansiosta että erilaisten kulttuuristen, sosiaalisten ja mediaalisten kytkösten kautta ovat jatkuvassa tekemisessä englannin kanssa, ovat jo oikeastaan hyvää vauhtia kaksikielistymässä. Englanti herättää ympäristössäni myös suuria intohimoja ja reaktioita: sen arvosta kiistellään, sen nähdään uhkaavan suomen kielen ja kulttuurin puhtautta ja kasvattavan yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Varmaa on kuitenkin, että englannista ollaan pääsemättömissä. Ehkä onkin niin, että anglohybridisessä Suomessa olen itse muuttumassa vieraaksi tutkimuskohteelleni – mieltäni kaihertaa epäilys, ketä kiinnostaa, mitä täti – tietäväinenkin - sanoo ymmärtävänsä siitä, missä vaikkapa suomalainen nuorisokieli menee –mitä hiphopparit, skeittarit ja irkkaajat puhuvat ja kirjoittajat. Ehkä kannattaisi kysyä joiltain muilta, pojiltani vaikka?
Epäilyksen hetkiä siis on. Kun täytän, minäkin, kohta pyöreitä vuosia ja tulen virallisesti kypsään ikään, luulen, että juuri tässä voisi olla nyt se hetki, jossa on punnittava, mitä on tullut tehtyä ja onko siinä mitään järkeä. Sitä paitsi juuri Erkille on näistä asioista hyvä puhua – luullakseni hänkin on tullut valaan ahmaisemaksi, hurmaantunut – ja selvinnyt hengissä. Hän ymmärtää kyllä.
Tekstissäni käyn läpi oman tutkijanurani kiintopisteitä; omaa suhdettani tutkimuskohteeseeni – englanninkielisiin teksteihin. Yritän selvittää itselleni (pessimismini ei näet koskaan ole pitkäaikaista lajia) – ei vain sitä, miten englanti on minut vieraannuttanut vaan myös niitä mahdollisuuksia ja puheoikeuksia sen vieraus on toivoakseni minulle antanut.