Tarkkoja siirtoja

johdanto   sisällys   kirjoittajat   vieraskirja

Nimet ja osoitteet voivat inspiroida lukijaansa luomaan niistä tarinan vain subjektiivisten assosiaatioiden pohjalta, jonka tuloksena huomiota kiinnitetään vain vähäisessä määrin tai ei ollenkaan tekstin objektiivisiin ominaisuuksiin, sen rakenteeseen, nimiin eripituisina säkeinä ja niiden keskinäisiin suhteisiin ja muihin itse tekstissä ilmeneviin merkkeihin ja vihjeisiin. Juuri näihin tulkinnassa kuitenkin pitäisi kiinnittää huomiota. Tosin tekijä ei ole niitä koodannut, sillä tekijäähän ei puhelinluettelolla varsinaisesti ole. Tässä on ero poeettiseen tekstiin tai teokseen ja samalla ratkaiseva ero Fishin esimerkkiin. Koska tekijän luovaa osuutta luettelon tekstin laatijana ei voi olla, niin tekijän oletus lukijan odotuksista, joihin hän suhteuttaa kirjoituksensa, puuttuu. Puhelinluettelo on syntynyt anonyymin tietojärjestelmän tuottamana konventionaalisena informaatiomuottina. Vastakohta varsinaiseen tekstiä tuottavaan tekijään on selkeä. Tosin tekijä joutuu aina kirjoittamaan tekstinsä suhteessa kulloisiinkin geneerisiin konventioihin – vaikkapa esitystekniikkaa tai kulttuurisia kielenkäyttötapoja koskeviin – silloinkin kun hän rikkoo näitä sovinnaisia kaavoja (ks. Ridell 1994, 28).

Lukijan luovana tehtävänä on siis puhelinluettelon konventionaaliseen nimi- ja osoitetietoja sisältävään informaatioon huomiota kiinnittäen etsiä vihjeitä, vaikka kohteena olevalla tekstillä ei voi olla mitään tapaa ennakoida itseensä kohdistettua luentaa muussa kuin puhelinluettelon ominaisuudessa. Viiden nimen ryhmä osoitetietoineen sisältää suuren määrän erilaisia referenssikoodeja, joiden järjestäminen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, merkitykselliseksi muodoksi, ei ole helppo tehtävä. Kolmessa ensimmäisessä säkeessä toistuvan paikkakunnan nimi Koijärvi viittaa luonnonsuojelijoiden ensimmäiseen historialliseen taisteluun, jonka piiristä vihreiden järjestäytyminen poliittiseksi voimaksi alkoi. Kaikki Hemmingit ovat Koijärveltä. Pekka sekä Sakari ja Marjatta asuvat saman tien varrella. Osoitenumerot 32 ja 230 tuntuvat riitelevän toistensa kanssa, sillä kakkoset ja kolmoset ovat päinvastaisessa järjestyksessä. Onko toinen veljistä lintujärven ojitusten vastustaja? Entä Sakarin puoliso Marjatta? Se on vanha suomalainen nimi, joka konnotoi Kalevalaan ja Kantelettareen, mutta samalla myös metsän marjoihin. Jonkinlaista yhteyttä vihreisiin arvoihin ja perinteisiin on siis hahmottumassa.

Rauha nimenä denotoi suoraan rauhaan. Rauha Hemming sijoittuu kahden Paasikankaan tiellä asuvan Hemmingin väliin. Onko Rauha rauhantekijä kahden riitelevän Koijärven pojan välissä? Merkittävää on, että hänellä ei ole lähiosoitetta päinvastoin kuin muilla Hemmingeillä. Tämä rakennepiirre vahvistaa nimen symboliarvoa. Rauhassa vallitsee itse elämä puhtaana olemuksena, lähiosoitteisiin sitoutumattomana voimana.

Mitä voisi merkitä nimien vaihtuminen Hemmingistä Hemminkiin ja Henrikssoniin? Ovatko nämä merkityksellisiä yksityiskohtia? Hemming tunnetaan 1300-luvulla toimineena Suomen piispana, joka kirkon hyväksi tekemiensä ansioitten johdosta julistettiin autuaaksi. Toinen kuuluisa Hemming eli Hemming Henrikinpoika, joka tunnetaan nimellä Maskun Hemminki, oli Maskun kirkkoherra. Hän tuli tunnetuksi mm. julkaisemalla suomalaisen virsikirjan 1600-luvun toisella vuosikymmenellä. Nyt jää vielä jäljelle kysymys Henriksson-nimestä. Miten se voidaan kolmantena jäsenenä liittää korkeaan kirkolliseen paradigmaan. Se voisi käydä muistamalla tarinaa piispa Henrikistä, joka koki marttyyrikuoleman Köyliön järven jäällä.

Tulkitsemalla puhelinluettelon sukunimet erityisenä merkkikielenä ja osoittamalla niiden kirkolliset konnotaatiot, Koijärvi-taistelusta voidaan luoda analogia kirkon ja valtion välisiin konflikteihin. Kirkon vahvistamiseen ja sen sanoman levittämiseen liittyvät Hemming- ja Hemminki-nimet kuten myös väkivaltaisen kuoleman kokenut piispa Henrik. Henriksson, Henrikin poika, saa tarkastelun kohteena olevan luettelon viimeisenä nimenä merkityksellisen ja traagisenkin soinnun, jolla viisi nimeä osoitetietoineen sisältävä runo saa vaikuttavan päätöksen. Näin runon voi tulkita ilmaisevan merkkikielellään hengen ja materian välistä ikuista taistelua, joka jatkuu vuosisadasta toiseen eri muodoissaan.

Nimiluettelosta voidaan tehdä monenlaisia perusteltuja tulkintoja, kun sitä pyritään ymmärtämään poeettisesti analysoitavana tekstinä. Tehtävä saattaa tuntua hyvinkin koomiselta yritykseltä tulkitsijan pyrkiessä järjestämään tekstin hajanaiset merkit koodeiksi. Kolmen Hemming-nimen joukko luo kyllä jonkinlaisen tulkinnallisen kehyksen, johon luettelon kaksi viimeistä nimeä voidaan koettaa liittää, kuten edellä on tehty. Yhden tulkinnallisen polun tarjoaa Markku Hemmingin ammatti, asianajaja. Ammatti viittaa riitaan, oikeusistuimeen ja vankilatuomioihin, joten sen sisällyttäminen Koijärven historiallisista tapahtumista luotuun tulkinnalliseen kehyksistöön tuntuu luontevalta. Asianajajan kotipaikkana oleva Urjala taas konnotoi Väinö Linnan romaanisarjaan Täällä Pohjantähden alla. Näin runo tarjoaa mahdollisuuden löytää Koijärvi-liikkeelle alluusio ”punakapinaan”. Näin luodusta näkökulmasta temaattisesti keskeinen huomio olisi se, että viimeisenä nimenä olevan Heikki Henrikssonin osoitteeksi ilmoitettu Vapaudenkatu voidaan tulkita ironisena koodina kapinoinnista ja sen seurauksesta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kapina on kukistettu ja vapaus on voittanut. Nimeen liittyvä alkusointu vahvistaa ja terävöittää runoksi muuttuneen nimi- ja osoiteluettelon loppua.

Puhelinluettelosta tai paremminkin siihen liittyvästä tekstikokonaisuudesta voidaan luoda poeettinen tuote ja monia tulkintoja. Viiden rivin nimi- ja osoiteluettelon voisi liittää vaikkapa runoteoksen yksittäiseksi runoksi. Kyse on tavallaan valmiin tekstimateriaalin uusiokäytöstä, sen irrottamisesta alkuperäisestä käytännöstä täysin poikkeavaan tarkoitukseen. Samalla se osoittaa, miten kieli ja kielikuvat ovat kaikkialla läsnä löytämistä ja uudelleen tulkintaa varten ja ne voivat toimia vastarinnassa normaaleihin käytäntöihin ja konventioihin. Keskeinen edellytys tekstin tulkitsemiselle poeettiseksi tuotteeksi perustuu sen erityisiin strukturaalisiin ominaisuuksiin: teksti ohjaa eri tavoin lukijaansa kiinnittämään huomiota osiensa funktionaalisuuteen (Tammi 1985, 20). Niinpä puhelinluetteloon kuuluva teksti informaationa voi muuttua kirjallisuudeksi, poeettiseksi viestiksi, silloin, jos ja kun teksti rakenteena kykenee suuntaamaan lukijansa huomiota osiensa suhteisiin muotoa luovan periaatteen mukaisesti. Tämä kaikki tietysti edellyttää puhelinluettelon lukijalta aivan uutta asennoitumista ja tavanomaisten puhelinluetteloon liittyvien lukemiskonventioiden täydellistä purkamista.

Puhelinluettelot elävät vuodesta toiseen nimien vaihtumisten, lisäysten ja poistumisten myötä. Niinpä verrattaessa nyt esillä olleen hakemiston tietoja uudempaan puhelinluettelon painokseen (EHÄ/F-04) on monenlaisia muutoksia tapahtunut. Tuoreemmasta luettelosta puuttuvat esimerkiksi tulkinnalle kiintoisan Rauha Hemmingin tiedot. Siirtymä Pekasta Sakariin ja Marjattaan tapahtuu näin ollen suoraan ilman Rauhan välittävää funktionaalista panosta. Sitä vastoin uusia Hemminkejä on tullut hakemistoon lisää ja ne luovat uusina rakenteina uusia tulkinnan mahdollisuuksia. Eri vuosien puhelinluettelojen ”säkeet” ovat näin ollen myös jatkuvassa dialogissa keskenään ja tarjoavat tulkinnalle päättymättömän ketjun tai loputtoman tarinan.